Kuinka palkitsevaa, ehdinhän hypettää sitä vain puoli vuotta etukäteen. MENKÄÄ JA KATSOKAA.
No mutta okei... Ainoa, mikä jäi vaivaamaan, oli elokuvan soundtrack. Pelkäsin itse elokuvan vajoavan siihen, että se ottaisi itsensä liian vakavasti, mutta niin kävi ainoastaan musiikille. Toki pidän Alan Silvestrin työstä tässä(kin) elokuvassa, mutta... ehkä hieman kevyempi ote olisi ollut jees? Tuntuu siltä, että kaikki muut pitivät hauskaa, mutta herra Silvestrille ei tuotu keksejä kahvitauolla. Tai jotain. Thor-elokuvan soundtrack oli juuri täydellinen, koska Patrick Doyle onnistui säveltämään musiikkia, joka oli yhtä aikaa mahtipontinen ja iloitteleva. Samankaltainen ote olisi ollut toimiva tässäkin elokuvassa.
Muuten ei valittamista. :D Kurssit ovat ohi tältä keväältä, nyt opiskelen pääsykoetta varten ja teen siinä ohella töitä. Tässä vielä fiiliksiä ennen viimeisiä tenttejä:
CAN'T BE TAMED
Nyt menen nukkumaan, huomenna on tiedossa TAMPERE KUPLII!
Sain eräänä päivänä postia Oulusta, oli niinkin iso paketti kuin POLKUPYÖRÄNI! Nyt pääsen liikkumaan Turussa paljon pidemmälle ja vapaammin, kiitos vanhemmilleni kun viitsivät tämän metallisen kumppanini tänne rahdittaa. "Rahdittaa" ei taida olla suomen kieltä. ANYHOOOO
Pyöräilin sitten sunnuntaiaamuna Ruissaloon. Ensiksi leuka loksahti auki, kun näin, millaisia lenkkipolkuja siellä on: tiheää, mäkistä lehtimetsää (metsässä on paljon hauskempi juosta ku jotain asfaltti-tietä pitkin yöööörrrggghhhhh). Sitten arvelin värinäköni menneen sököksi, kun silmissä alkoi vilistä jotain sinistä. Ei sentään:
ON ILO PUHALLUTTAA JUOPPOJA
ME OOMME TEIDÄN SINIVUOKKOJA
Haistakkee vuokot kakka, luulin jo menneeni pilalle.
Kukat piristivät, mutta vielä vähän matkaa pyöräiltyäni törmäsin näkyyn, jota aina Oulussa oon keväisin yrittäny löytää. Ikinä en oo onnistunu, mutta nyt kuulin nämä otukset ennen kuin näin ne:
Hämmästyin siitä, miten kovaa sammakot kurnuttavat! En oo koskaan ennen oikein päässyt kuulemaan (kaupunkilaistyttö hahh).
Koleita otuksia, kaiken kaikkiaan.
Asiasta kukkapurnukkaan: kävin lunastamassa maanantaina lippuni The Avengersiin. En voi uskoa, että ensi-ilta on ylihuomenna. YLIHUOMENNA. Ylihuomenna tähän aikaan oon jo nähnyt sen leffan. o__o Mietin jo, että minkä fanittamisesta ammennan energiaa tämän leffan jälkeen, muttaaaa on tällä näkymin tulossa ainakin Thor 2, Kapteeni Ameriikka 2 ja Iron Man 3...
Saatan vaikuttaa vähän lapselliselta tämän fanittamisen kanssa, mutta fanittaminen on tärkeä osa elämääni. Se antaa paljon voimia arkeen ja netissä on upeaa törmätä ihmisiin, jotka fanittavat samoja asioita. Tahtoisin myös huomauttaa, että fanittaminen ei ole sama asia kuin pakkomielteisyys... Mikä ei ole mielestäni kovinkaan positiivinen asia. Enkä kyllä välitä siitä, jos välillä vaikutankin lapselliselta. I DO WHAT I WANT
En ole vain vielä onnistunut pöllimään Finnkinolta jotain valtavaa Avengers-julistetta omalle seinälleni :( Mut sitten ajattelin, että jos ei hyvällä niin sitten pahalla: teen itse julisteeni. Muutenkin olen pitkään halunnut harjoitella muotokuvamaalaamista, joten yhtenä iltana sitten otin vesiväripaperia (mä sorruin ostamaan Hulluilta päiviltä 300-grammasta paperia... se on upeaaaaaa) ja aloin luonnostella. Eka uhri on Hawkeye, koska Jeremy Renner on kolee:
Paperi on A3-kokoinen, joten piti ottaa valokuva. Olen iloinen, että olen taas uskaltanut alkaa kokeilemaan vesiväreillä maalaamista. Yhdessä vaiheessa en uskaltanut ollenkaan, kaikki ne säännöt ("PINGOTA PAPERI", "KUIVAA KUIVALLE MÄRKÄÄ MÄRÄLLE", "TÄLLÄ VÄRILLÄ KERROT NIIN JA NÄIN LAKDSJLAÖDJAJ") lamaannuttivat mut aina enkä vain saanut mitään aikaan, kun ajattelin tekeväni kaiken väärin. Sitten eräänä aamuna istahdin pyrstölleni, tuhahdin että mähän teen mitä tykkään, ja nyt vesivärit eivät ole enää vihollinen. :D Kuvaa myös elämääni aika osuvasti...
Ja kevään viimoisia opintoja vedellään: sain vitosen espanjan tentistä (asteikolla 1-5)! Espanjasta on tullut kyllä yksi suosikkikielistäni, sen opiskelu on todella palkitsevaa ja hauskaa. Lisäksi juutubesta löytyy eri elokuvien trailereita espanjaksi dubattuna, koska Espanja on yksi niistä maista, jotka dubbaavat elokuvia surutta (katsoin muuten Twilight: Aamunkoin venäjäksi dubattuna... Bella oli oikeastaan vähemmän ärsyttävä kuin alkuperäisessä leffassa, koska hän ei tuhahdellut koko aikaa. Mutta ei se sitä leffaa pelastanut. Mikään ei voi pelastaa sitä leffaa.). Jokainen vakavakin leffa on heti parempi, kun odotan vain hetkeä, jolloin joku sanoo BAILAMOS
Nyt mietinkin, kuinka voisin hiillostaa jotain leffateatteria levittämään Avengersia espanjaksi... Koska SOMOS UNA BOMBA DE TIEMPO
Thor vaikuttaa heti joltain jalkapallon pelaajalta, kun puhuu espanjaa. "What are you expecting me to do?" "GOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOAAAAALLLL"
Kuulin jostain, että kolme ekaa päivää ovat aina pahimmat, oli sitten asia mikä vain? :DD Parina ekana päivänä vähän pelotti, kun oon niin tottunut siihen että kun yritän jotain, niin mut äkkiä vedetään pois ja sanotaan että EIEIEI MEE POIS. Mut psyykkasin sitten itseäni muistamaan, etten oo enää yläasteen liikuntatunneilla. Hähhähhääää ja alan muuten hiljalleen tykätä tuosta työstä: päivät sujahtaa tosi nopeasti ohi, työkaverit on mukavia (ja joukossa on ihmisiä, jotka puhuvat niin englantia kuin venäjääkin, eli saan samalla puhua eri kieliä ja välillä pitää tulkatakin!) ja muutenkin tekee mulle hyvää, että saan jotain aikatauluja päivään.
Also, tästä saa hyvää materiaalia. Siivosin erästä karseessa kunnossa olevaa hotellihuonetta, ja löysin sen roskiksesta lappuja, joissa luki muun muassa "please no, much noise" "this is your neighbour", "too many sound". :D En ole myöskään niin pöpökammoinen kuin luulin, mikä on vain hyvä... Mainitsinko myös, että oon iloinen siitä, että saan tehdä fyysistä työtä? Ahdistun välillä siitä, kun pitää vain istuskella. Nyt pitää mennä koko ajan eikä tartte istuskella tietokoneella!
Ja nyt muutama kuva Virnamäeltä... Taas. Siitä on tullut eräs suosikkipaikoistani. Kävin eräänä aamuna kävelyllä siellä, ja Aurajoen rannalla oli niin lämmintä, että oli pakko vain istua kivelle ja kuunnella lintujen laulua. (Onko kellään muullakin tällaista "kissageeniä"? Jos huomaan, että huoneeni lattialle paistaa aurinko, mulla tulee pakottava tarve mennä siihen makaamaan ja töllöttämään kattoon. Emmäedestiedäääää)
Muutama viikko sitten oli vielä lunta, mutta nyt sitä ei oikein ole enää :o
Tuolla käveleskely on muuten vaikuttanut aika paljon tapaani piirtää puita. :D
Eipä siinä sit kummempia...
Paitsi että mä varasin tänään lipun The Avengersiin.
Ens viikon perjantaille.
Työt loppuu silloin klo 16, leffa alkaa klo 17.30. Täydellistä.
Siihen on nyt 11 päivää.
Luulin et joutuisin odottamaan 4.5. asti... Mut en joudukaan.
En kykene sanoin selittämään tunteitani, joten en edes yritä.
Sen sijaan musaa. Tää on edelleen hieno kappale. Ja tulee aina olemaan.
P.S.: Jalkakramppi johtu töistä. Paljon kävelyy ja kyykistelyä. Mut se meni jo poissssssss
... laululla "The Creep", Jennifer Lawrencen ilmeilyllä, Limingan sarjislinjan vuosijulkaisulla ja ahdistelevilla tuote-esittelijöillä?
Luin Nälkäpeli-kirjat loppuun pääsiäisloman aikana ja voi hyvä luojaaaa itketti omassa sängyssä keskellä yötä asdhlkjahsdjlkhadslkhdsl ;__;
SELITYSTÄ. Käväisin pääsiäisloman aikaan Limingassa Liisaa, Prinsessakerhoa ja sarjislinjaa moikkaamassa, ja Inna minulle sitten näytti sellaisen musavideon kuin "The Creep" (INNA SYYTÄN SINUA TÄSTÄ ihan vähän). Siitä siis tämä kriippaaminen tässä unessa. Jennifer Lawrence taas on hieno näyttelijä PARAS ja VOI LUOJA SEN NAISEN ILMEITÄ. media.tumblr.com/tumblr_m21ru7sQFZ1qed7ug.gif
Limingan sarjislinja taas liittyy tapaukseen siltä osin, että minun täytyi piirtää siihen yksi sivu... Ja yhdellä hahmolla oli tuollaiset releet kuin uneni friikillä. Ja ahdistelevat tuote-esittelijät hyökkäävät kimppuun aina, kun heidän ohitseen kälevee. T__T Yleensä esitän puhuvani puhelimeen tai lähettäväni tekstaria kävellessäni ohi. Viimeksikin kaksi nuorta miestä oli esittelemässä jotain puhelinliittymiä. Toinen tuli luokseni ja kysyi "Hei, miten menee?" ja minä kysyin "HÄH MITÄ IHAN JEES" ja juoksin pois. Sosial skills, I has dem.
Loppuun vielä sellaista infoa, että viime vuoden aikana tässä blogissa on vierailtu 2317:stä eri IP-osoitteesta.
JA SE ON PALJON SE. o__o En ole itse voinut noin monelta koneelta käydä itserakkaasti vilkaisemassa blogiani, joten... Kiitos kaikille lukijoille! Ihana tietää, että ihmisiä kiinnostaa (vahinkokäyntejähän voi myös olla, haha). Mutta minulla olisi myös kysyttävää.
Tilastoistani pystyn myös näkemään, millä hakusanoilla ihmiset ovat blogini löytäneet Googlen hausta. Lista oli sangen mielenkiintoisa. Nyt haluaisinkin tietää, ketkä teistä ovat löytäneet blogini seuraavilla hakusanoilla:
- pierulaulu
- ei täs oo mitään järkee ei täs oo mitään järkee
- venäläiset konvehdit (ovat muuten HERKULLISIA)
- meen nukkumaan
- roosan tissit
- perspektiivikuva sängystä
- roosa + blogi + vauva (wut)
- miten kasvattaa supersankari
- perspektiivikuva miten
- ruohotukka
- iso kuin hevonen spirit (mitääääää)
- ööööh (BLOGINI LÖYTYY TÄLLÄ HAKUSANALLA??)
- mikä viikonpäivä vuonna
- roosa on pelle
- vaatteet mudassa
- kuinka elämä kuuluu elää
- öööö-äää
- parannu flunssasta
- piirretyt plondi kuvat
- jotain sielulleni
... Mielenkiintoista. Tästä plokista löytyy mitä vain näköjään.
Turun kaupunginkirjaston lattiassa on pleksilevyjä, joiden alle on aseteltu leluja näytteille... Eräs tyttö niin keskittyneesti selitti äidilleen, mitä tässä tapahtui, että pakko oli piirtää hänet. "Tää on Star Warsista, koska tuolla on Yoda!"
En ole viime aikoina jaksanut piirtää päivistä, on ollut taas sellainen kausi. Jossain vaiheessa aina alkaa väsyttää oman naaman rustaaminen... Mutta kyllä se siitä taas. Nyt keskityn eeeeerittäin ahkerasti opintoihin. Kattokaa ny vaikka luentomuistiinpanojani.
Piirsin tämän Ranskan kirjallisuushistorian luennolla ja väritin kotona tietokoneella. Koetan muutenkin nyt opetella käyttämään piirto-ohjelmaani niin hyvin kuin mahdollista. Vinkkinä sain tähän liittyen, että voisin laajentaa värimaailmaa. Ensi kerralla otan sen sitten huomioon...!
Enimmäkseen keskityn tätä nykyä espanjan ja venäjän kielikursseihin, ja ensi syksynä ajattelin aloittaa japanin, kiinan tai jonkin muun uuden kielen... Tunnen opiskelun taas pitkästä aikaa miellyttäväksi, mietin jo että olenko täysi untamo vai mistä kiikastaa... OHO en ole vuosiin käyttänyt sanaa "untamo". Mistähän se tähän nyt pulpahti. No ögh. Ottakkee tästä vielä viime kesän lopulla otettu kuva Turusta. Täällä on jo niin lämmintä, että tarkenen kesätakillani!
Perjantaina suuntaan Ouluun viettämään synttäreitä... Mutta nyt vielä piirrän vähän aikaa moottoripyörää Harley Davidsonia.
